Tekijöistä
 

Irina Dergachevan ja Natalja Erchovan toimittaman kirjan aineisto on osa projektia, jolla on pitkä, mutta siitä huolimatta täsmällisesti sen sisältöä kuvaava nimi: Suomi 700 vuotta Ruotsin ja 108 vuotta Venäjän kanssa.

Koska projektin alulle panijat ja kirjat tekijät ovat työskennelleet pitkään toimittajana Ruotsissa ja Suomessa, projektin ensimmäisen vaiheen aihe löytyi helposti. Venäjän ja Ruotsin väliset suhteet ovat olleet ikimuistoisista ajoista lähtien poikkeuksellinen kiinteät ja käsittäneet niin sukulaisvierailuja kuin loputtomia sotiakin, jotka on käyty enimmäkseen nykyisen Suomen alueella. Siksi tekijät päättivät aloitta projektinsa ”muistelemalla menneitä”. Kirja päättyy 1900-luvun alkuun.

Suomen, Ruotsin ja Venäjän yhteinen historiamme on täynnä kiinnostavia yksityiskohtia ja tapahtumia, joista voisi kirjoittaa satoja kirjoja ja tehdä satoja elokuvia. Se alkoi tuhat vuotta sitten eli viikinkien, Kiovan Venäjän ja Hansaliiton ajoista. Valitettavasti näistä ajoista tiedetään yleensä kovin vähän. Siksi me haluaisimme, että varsinkin nuoriso oppisi tuntemaan paremmin oman ”yleiseurooppalaisen” perintönsä.  

Tietokirja on tarkoitettu laajalle lukijakunnalle, emmekä pyri antamaan tieteellistä analyysia tapahtumista, joista olemme kertoneet Ruotsiin tekemiemme matkojen aikana kerätyssä aineistossa. Päinvastoin, tekstit pyrkivät tarjoamaan tuoreen näkökulman historian ja kulttuurin muistomerkkeihin, jotka heijastavat kahden tuon ajan suurvallan, Ruotsin ja Venäjän keskinäisiä suhteita. Ja tietenkin myös Suomen, joka kahdeksansadan vuoden ajan kuului vuoroin Ruotsille vuoroin Venäjälle.
 
 
Tekijöiltä
 
 

Natalja Erchova (Suomi):

Venäjän, Suomen ja Ruotsin historiallinen perintö sisältää monia kiinnostavia yksityiskohtia ja tapahtumia, jotka ovat vain pienten ammattilaispiirien tiedossa. Ihmisillä on kuitenkin nykyisin halu oppia tuntemaan omat juurensa, mikä sinänsä on ilahduttavaa, sillä niiden tunteminen tukee kansallistunnon muodostamista mutta auttaa samalla naapureita tutustumaan paremmin toisiinsa.

Työskenneltyämme monia vuosia ulkomailla huomasimme, että jopa Venäjän naapurimaissa monilla on melko pinnallinen käsitys Venäjästä. Mitä me venäläiset puolestamme tiedämme Ruotsin rikkaasta historiasta ja kulttuurista? Kuka muistaa, että Suomi oli seitsemän vuosisadan osa Ruotsin kuningaskuntaa, kunnes se liitettiin vuonna 1809 Venäjään? Tai sen, että vaikka Ruotsi ja Venäjä olivat vuosisatojen ajan kilpailijoita, niillä oli siitä huolimatta monipuoliset yhteydet kaupan, kulttuurin, tieteen ja uskonnon alalla ja jopa hallitsijasukujen väliset sukulaissuhteet yhdistivät niitä?

Me kutsumme kirjan lukijat matkalle Ruotsin kuningaskuntaan. Sen aikana he voivat tutustua mittaamattoman arvokkaisiin kulttuuriaarteisiin, värikkäisiin tapahtumiin ja mielenkiintoisiin henkilöihin, jotka ovat omana aikanaan olleet Euroopassa yleisen mielenkiinnon kohteena ja yhdistäneet kansoja uupumattomalla toiminnallaan.
 

Irina Dergacheva (Ruotsi):

Historia on oikullinen aihe. Jokainen sukupolvi yrittää tutkia sitä omalta kannaltaan ja päätyy aina välillä johtopäätöksiin, jotka ovat ristiriidassa isien, isoisien ja heidän isiensä tekemien johtopäätösten kanssa. Tuntuu siltä, että Ruotsin, Suomen ja Venäjän suhteista on kirjoitettu jo kaikki mahdollinen. Mutta ovatko niistä tehdyt johtopäätökset oikeita? Tunteeko nykyinen nuoriso kunnolla oman menneisyytensä?

Historian ja kulttuurin alalla toimivat asiantuntijat löytävät usein uusia, yllättäviäkin vastauksia ajat sitten esitettyihin kysymyksiin. Projektimme ja kirjamme eräs tehtävä onkin valaista maidemme suhteiden kehitystä nykyajan kannalta.

Projektimme alkoi vuonna 2005 ja sen aikana työryhmämme on valmistanut kymmeniä ruotsin- ja venäjänkielisiä lehtiartikkeleita ja radio- ja televisio-ohjelmia, jotka ovat nostaneet esiin merkittävimpiä tapahtumia Venäjän, Ruotsin ja Suomen yhteisestä historiasta viikinkien ajoista vuoteen 1917. Osa tuosta aineistosta ja valokuvista on otettu mukaan tähän kirjaan.
 
Työtiimi:
  
                           Alexandre Erchov                                                                    Mihail Bousnjuk