Euroopan suurin
kuninkaanlinna
 
Vallan anastaminen on vaikeaa, mutta
kerran anastetun vallan pitäminen on
monin kerroin vaikeampaa.
 
Ksenofon, kreikkalainen historioitsija
(noin 430–354 eKr.)

Kuninkaalliset elävät vain saduissa niin, että heidän elämässään kaikki sujuu kuin itsestään ja prinsessaa kosiva nuori mies saa puolisokseen prinsessan ja myötäjäisiksi puoli valtakuntaa. Todellisuudessa hovi on monimutkainen ja moniportainen hierarkia, jossa kaikkien tehtävät on määritelty täsmällisesti alkaen sotilaallisista, taloudellisista, uskonnollisista ja lääketieteellisistä tehtävistä hovin hevostallien johtamiseen, lehdistöpalveluun tai vaikkapa erilaisten anomusten vastaanottoon. Nykyisin hovin talleissa on vanhojen vaunujen, rattaiden ja hevosten lisäksi myös autoja. Vieraillessamme Ruotsissa tutustumassa venäläiseen historialliseen ja kulttuuriperintöön tutustuimme moneen kuninkaanlinnan suurta taloutta pyörittävän henkilökunnan jäseneen, jotka tunnistaa helposti kauluslaatassa kiiltävästä pienestä kultaisesta kruunusta. Työntekijät itse vertaavat hovia yhtiöön, jossa kuningas on hallituksen puheenjohtaja ja ylimarsalkka toimitusjohtaja. Hovissa on 203 työntekijää, jotka auttavat kuningasta täyttämään viralliset velvollisuutensa. Työtä johtaa ylimarsalkan johtama neuvosto, joka kokoontuu kaksi kertaa kuukaudessa koordinoimaan hovin toimet.

    Hovin henkilökunnalle kuuluu myös palatsien ja niiden puistojen, puutarhojen ja metsien hoito. Kuninkaalla on käytössään kymmenen linnaa, mutta ne ovat valtion omaisuutta, samoin kuin Djurgеrdenin puisto, joka oli aikaisemmin hovin metsästyspaikka, nykyään kaupunkilaisten suosima retkikohde. Linnat sijaitsevat enimmäkseen lähellä pääkaupunkia ja suurella, tavattoman kauniilla Mälaren-järvellä. Jokaisella linnalla on oma nimensä, kuten Drottningholm, Gripsholm ja Tullgarn. Kaikkein suurin, Tukholman keskustassa sijaitseva linna on yksinkertaisesti vain Kuninkaanlinna.

 
 
    
 

    Suomesta saapuvat turistit valitsevat useimmiten risteilyn, jonka aikana he viettävät kaksi yötä laivassa ja päivän Tukholmassa. Aikaa on silloin rajoitetusti ja suurin osa matkailijoista viettää viiden tai kuuden tunnin maissaoloaikansa Riddarholmenilla ja Vanhassakaupungissa, joka on Kuninkaanlinnan ja sen museoiden vieressä. Tiedämme omasta kokemuksestamme, että noinkin lyhyessä ajassa ehtii käydä yhdessä tai kahdessa museossa, kävellä ihastuttavilla keskiaikaisilla kaduilla, juosta määrätietoisesti muutaman kaupan läpi ja juoda vielä kupillisen herkullista ruotsalaista kahvia jossakin Vanhankaupungin kahvilassa.

 
    

Tällaiseen pikavisiittiin kuuluu tietysti pakollisena kohteena Kuninkaanlinna ja sen suurenmoinen arkkitehtuuri, ylellinen sisustus ja monet taideteokset, joita on kerätty linnaan neljän vuosisadan ajan.

                 
 

    Kuninkaanlinna on suurenmoinen nelikulmainen rakennus, jonka keskelle jää avara sisäpiha. Sen neljä symmetristä sivusiipeä ulottuvat pitkälle korttelin rajojen ulkopuolelle. Se muistuttaa linnoitusta ja on maailman suurin asuttu linna. Siinä on 608 huonetta, joista osa on käytössä virallisissa seremonioissa ja edustustilaisuuksissa. Kuninkaallinen perhe muutti kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan Drottningholmin linnaan jo vuonna 1989, mutta Kuninkaanlinnassa on edelleen kuninkaan, kuningattaren ja kruununprinsessan sekä hovin työntekijöiden nykyaikaiset työhuoneet.
    Ensisilmäyksellä tämä valtavankokoinen graniitista tehty rakennus Tukholman keskustassa tuo mieleen Ruotsin kuningaskunnan menneiden vuosisatojen mahtavuuden ja suuruuden. Ruotsin kuningaskunta on maailman vanhimpia, ja kuninkaat ovat hallinneet tätä maata jo tuhat vuotta. Nykyinen, järjestyksessä 74. kuningas on Kaarle XVI Kustaa, Napoleonin marsalkkana toimineen ranskalaisen kenraalin Jean-Baptiste Bernadotten jälkeläinen. Ruotsin valtiopäivät kutsui marsalkka Bernadotten vuonna 1810 kruununperijäksi ja kaikki Ruotsin säädyt, kreivit, paronit, piispat, aateliston edustajat, porvarit ja talonpojat allekirjoittivat tuon asiakirjan. Vanhojen asiakirjojen mukaan kutsujat esittivät toiveen, että Ruotsin tulevalla hallitsijalla olisi ”hyveitä ja ominaisuuksia, joiden ansiosta kansa saisi hyvän hallinnon ja pääsisi nauttimaan hyvinvoinnista sekä lainkuuliaisesta, energisestä ja hyväntahtoista hallitsijasta”. Erityisesti mainittiin se, että uuden kuninkaan tulee kääntyä luterilaiseksi ja hallita valtakuntaa ”kunnioittaen perustuslakia sekä kaikkia yleisiä ja erityisiä lakeja”. Siitä lähtien Bernadotten suku on hallinnut Ruotsia ja kuten aikalaiset kirjoittivat ”Ruotsilla ei ole syytä katua valintaansa”.
    Vaikuttaa siltä, että Ruotsi ei kadu hallitsijansa valintaa edelleenkään, vaikka kuninkaan virka on nykyisin etupäässä seremoniallinen ja edustuksellinen. Ruotsin perustuslain mukaan kuningas on valtion päämies ja maan symboli, mutta poliittiset ja hallinnolliset tehtävät kuuluvat valtiopäiville ja hallitukselle.

    Hovin hallintoon kuuluvat myös mittaamattoman arvokkaat kuninkaalliset kokoelmat ja Bernadotten kirjasto. Niihin kuuluu noin 250 000 taideteosta ja vanhaa huonekalua sekä kirjaston noin 130 000 teosta. Niitä täydentää vielä Bernadotten valokuvakokoelma, joka koostuu 800 000 kuvasta. Kuninkaallisissa museoissa työskentelevät ovat kiireisiä, sillä he järjestävät joka vuosi noin kolmetuhatta tutustumiskäyntiä. Sen lisäksi kuninkaallisten kokoelmien esineet voivat muiden museoiden taide-esineiden tapaan ”matkailla” näyttelyihin maan sisällä ja sen rajojen ulkopuolella.

 
   
 
 
Me olimme sopineet tapaamisen Bernadotten kirjaston johtajan Göran Almin kanssa, joka on kirjoittanut Ruotsin kuninkaanlinnoista maailmalla bestsellereiden joukkoon nousseen teoksen Great Royal Palaces of Sweden, Vasa to Bernadotte (Ruotsin kuninkaanlinnat, Vaasasta Bernadotteen). Kuninkaanlinnan avarassa eteisessä meitä odotti pitkä harmaatukkainen mies, jolla oli viisaat ja eläväiset silmät ja ystävällinen hymy. Hän seisoi keppiinsä nojaten ja hänen takkinsa kauluslaatassa me näimme jo tutuksi tulleen merkin kuulumisesta kuninkaanhoviin eli pienen kultaisen kruunun. Me lähdimme hänen kanssaan tutustumaan linnan ylellisesti sisustettuihin saleihin sen entisten asukkaiden seuratessa meitä kultakehyksisistä muotokuvista ylpeän, ankaran, mietteliään ja joskus jopa viekkaan näköisenä…
    Kuninkaanlinna rakennettiin Kustaa Vaasan rakennuttaman keskiaikaisen Kolmen Kruunun -linnan paikalle. Se oli palanut lähes perustuksia myöten vuonna 1697, mutta sen alkuperäiset muurit ovat säilyneet ja ne ovat näkyvissä linnan kellarissa sijaitsevassa museossa. Göran Alm vahvisti meidän ensivaikutelmamme: Kuninkaanlinna rakennettiin ensin linnoitukseksi. Se oli Itämeren vahvin linnake, sillä sen seinien paksuus vaihteli 5,5 metristä 12 metriin.
    Ruotsi kuului keskiajalla Norjan ja Tanskan kanssa pohjoismaiden valtioliittoon eli Kalmarin unioniin, jonka keskus oli Kööpenhamina. Unioni lakkautettiin vuonna 1521 ja perustettiin Uusi Ruotsi. Kuningas muutti uuteen pääkaupunkiin Tukholmaan, joka piti rakentaa uudelleen. Se tehtiin pääasiassa tuolloin vallitsevan tyylin renessanssin hengessä. 1600-luvulla Ruotsi oli johtavassa asemassa Euroopassa.

– Ruotsin hallinto oli tuon ajan mittapuun mukaan edistyksellinen, totesi Göran Alm. – Sen tunnusti myös Pietari Suuri, joka halusi Venäjälle samanlaisen valtionhallinnon.

    Kuningas Kaarle XI antoi linnan rakennustyöt ruotsalaisen arkkitehdin Nicodemus Tessin nuoremman vastuulle. Hän osallistui Tukholman upeiden barokkilinnojen rakentamiseen, vei päätökseen isänsä aloittaman Drottningholmin linnan rakennustyöt ja suunnitteli puistoja ja kirkkoja. Arkkitehti ryhtyi innolla kunniakkaaseen tehtävään ja linnan pohjoissiipi rakennettiin vuosina 1692–1695. Se oli ennennäkemättömän suuri rakennusprojekti, koska myös ylimmän kerroksen – nykyisen juhlahuoneiston – sisustustyöt aloitettiin samanaikaisesti. Kohtalo ei ollut kuitenkaan mestarille suosiollinen: 7. toukokuuta 1697 linnassa syttyi tulipalo, joka tuhosi vanhan rakennuksen käytännöllisesti katsoen kokonaan. Siitä jäi jäljelle vain vastakorjattu pohjoissiipi. Mutta jo kahden kuukauden kuluttua Nicodemus Tessin esitti uuden entistä ehomman rakennussuunnitelman, joka vahvistettiin 21. kesäkuuta. Rakennustyöt jouduttiin tosin välillä keskeyttämään rahapulan vuoksi, koska seuraava kuningas Kaarle XII soti paljon, ja sodat tulevat kalliiksi… Keskeytyneitä rakennustöitä päästiin jatkamaan vasta sen jälkeen, kun päätettiin kerätä erityinen vero linnan rakentamiseen. Nicodemus Tessinin tehtävät linnan rakennustyömaan johtajana siirtyivät hänen kuoltuaan hänen pojalleen Carl Gustaf Tessinille, mutta töiden varsinaisena johtajana toimi arkkitehti Carl Hеrleman. Kuninkaanlinna valmistui 57 vuoden kuluttua töiden aloittamisesta ja kuningasperhe muutti siihen asumaan vuonna 1754.

 
  
            Irina Dergacheva ja Natalia Erchova
 
     Me kuljimme pitkin paraatihuoneita ja Göran Alm kertoi meille, että tämän ylellisen linnan rakentaminen oli äärettömän tärkeää Ruotsin lisäksi myös koko Euroopalle. Rakennus oli paljon enemmän kuin pelkkä kuninkaan residenssi. Se oli kuin Ruotsi pienoiskoossa, koska tänne kerättiin saman katon alle kaikki valtiovallan elimet: kuningas, eduskunta, hallitus ja erilaiset valtion laitokset. Göran Alm näytti meille kuninkaalliset huoneistot, juhlasalin, Ritarihuoneen, rahatoimiston, Kolmen Kruunun -museolinnan, Varuskamarin ja Kustaa III:n antiikkimuseon. Rakennustyyleistä linnassa ovat edustettuina barokki, rokokoo, kustavilainen uusklassismi sekä 1800-luvun eklektismi. Paraatihuoneita käytetään säännöllisesti vastaanottojen, valtiovierailujen, audienssien ja muiden seremonioiden järjestämiseen. Myös Venäjän tsaari Nikolai I asui linnassa 1800-luvun puolivälissä.
    Kuninkaanlinna on avoinna matkailijoille. Paras tapa tulla tutustumaan siihen on hankkia niin sanottu Tukholma-kortti, Stockholm а la Carte, jolla linnaan pääsee ilmaiseksi, ilmaisista matkoista ja monista alennuksista nyt puhumattakaan.
    Bernadotten kirjaston johtaja esitteli meille omien sanojensa mukaan ”Ruotsin tärkeimmän poliittisen huoneen”, jossa nimitetään Ruotsin kuninkaat ja hallitukset. Maan hallitus kokoontuu siinä 3–4 kertaa vuodessa keskustelemaan kuninkaan johdolla Ruotsin politiikkaan liittyvistä kysymyksistä.

    – Tähän huoneeseen liittyy mielenkiintoinen tarina 1600-luvulta, Göran Alm hymyili meille viekkaasti. – Meillä oli silloin ongelmia Venäjä-nimisen naapurimme kanssa. Ruotsin kuninkaana oli Kustaa Adolf. Vaikka hänen isänsä oli solminut Venäjän kanssa rauhansopimuksen, joka oli virallisesti voimassa, Venäjä vaati osan Ruotsin alueesta itselleen. Nuori kuningas ryhtyi taisteluun Venäjän armeijan kanssa mutta teki mielenkiintoisen teon: hän lähetti Ranskan ja Englannin kuninkaille ja Hollantiin kirjeen pyytäen niitä lähettämään edustajansa diplomaattien neuvotteluun. Ranskan kuningas ei pyyntöön suostunut, mutta Englanti ja Hollanti lähettivät edustajansa Baltian maiden ja Venäjän rajalle. Englannin suurlähettiläs osoittautui hyödyttömäksi, jatkoi Göran Alm, – koska hän ilmoitti tukevansa Venäjää ja syytti erimielisyyksistä Ruotsia. Neuvottelun jälkeen Ruotsin kuningas kutsui Hollannin delegaation Tukholmaan, otti sen vastaan tässä huoneessa ja palkitsi sen kaikki jäsenet merkittävästä panoksesta maamme naapuruussuhteiden parantamiseksi. Se oli kansainvälinen konferenssi, joka ratkaisi kahden maan välisen konfliktin ja antoi nykyisille kansainvälisille järjestöille esikuvan tavasta ratkaista kansojen välisiä ristiriitoja kutsumalla kansainväliset välittäjät apuun.

    – 1800-luvun alku oli vaikeaa aikaa Ruotsille, totesi Göran Alm. – Se oli vallankumousten ja maiden yhdistymisen aikaa Euroopassa. Venäjä valloitti Suomen vuonna 1809 ja vei näin Ruotsilta lähes kolmanneksen sen alueesta. Kun ensimmäinen Bernadotte nousi vuoden kuluttua valtaan, Venäjän joukot olivat jo Ruotsin pohjoisrannikolla ja Ruotsikin oli vaarassa joutua osaksi Venäjän imperiumia. Se onnistuttiin kuitenkin estämään Bernadotten avulla. Hän oli ranskalainen ja sankari ja kuten tiedetään, siihen aikaan kaikki sankarit asuivat Ranskassa! Hänen odotettiin voittavan Venäjän ja palauttavan Suomen takaisin Ruotsille. Kukaan ei kuitenkaan suoraan pyytänyt häntä tekemään sitä. Muutaman viikon kuluttua siitä, kun Bernadotte oli noussut valtaan, tässä linnassa käytiin salaiset neuvottelut Venäjän lähettilään kanssa. Kuningas pyysi lähettilästä kertomaan tsaarille, että häntä ei kiinnosta Suomen palauttaminen, sen sijaan hän pyysi tsaarilta apua Norjan liittämiseksi Ruotsiin. Näin uusi kuningas sekoitti Ruotsin ulkopoliittisen tilanteen muuttamalla Venäjän vihollisesta yhteistyökumppaniksi ja liittymällä Napoleonin vastaiseen liittoutumaan. Niin Venäjä kuin Eurooppakin olivat kiinnostuneita samanlaisesta rauhansopimuksesta, mikä auttoi solmimaan rauhan vuonna 1814. Ruotsi sai Norjan, tosin vain vuoteen 1905 saakka, sillä tuona vuonna Norja purki liiton Ruotsin kanssa ja julistautui itsenäiseksi.

    – Voimakkaimmin Ruotsiin ovat vaikuttaneet Venäjä, Saksa ja Ranska. Ranskalla oli erityinen asema, sillä se oli Euroopan johtava maa kulttuurin alalla, ja Ruotsi seurasi sitä enemmän kuin esimerkiksi Venäjää. Sama tilanne oli muuten Venäjälläkin, jossa kaikki Ranskaan ja ranskalaisuuteen liittyvä oli muotia ja venäläiset aristokraatit puhuivat paremmin ranskaa kuin äidinkieltään…

    Me tulimme valtavaan puolipimeään kirjastoon, jonka seinät olivat lattiasta kattoon täynnä kirjahyllyjä. Vanhoja kirjoja, joissa on nahkakannet ja niihin kultakirjaimin painettu nimi, muinaisia käsikirjoituksia, paljon uudempaa kirjallisuutta ja lehtiä… Tämä oli Bernadotten perheen kuuluisa kirjakokoelma.

   
            Sweden Image Bank
 
Kirjastonjohtaja vastasi myöntävästi kysymykseemme, käykö nykyinen kuningas täällä usein. Kirjastossa pidetään jopa tärkeitä neuvotteluja. Esimerkiksi Nobel-komitea kutsutaan joka vuoksi kirjastoon keskustelemaan tulevista palkinnon saajista. Siellä säilytetään myös monia asiakirjoja, jotka liittyvät Ruotsin ja Venäjän yhteiseen historiaan, esimerkiksi Kustaa III:n kirjeitä.  
  Meitä kiinnosti tietää, miten kuningasperheen naiset ovat vaikuttaneet Ruotsin historiaan ja voiko heidän vaikutustaan verrata siihen, millainen vaikutus Katariina Suurella ja Venäjän muilla keisarinnoilla oli omaan maahansa.
– Ruotsissa hallitsijaperheen naisilla ei ollut koskaan yhtä suurta vaikutusvaltaa kuin Venäjällä, vastasi Göran Alm. – Ruotsissa oli 1700-luvulla niin sanottu vapauden aika, joka oli maamme historian demokraattisimpia kausia. Maata hallitsi tuolloin voimakas naishallitsija Ulrika Eleonoora, mutta valta ei silloinkaan ollut käytännössä hallitsijan vaan parlamentin ja hallituksen käsissä. Kuningatar yritti tehdä vallankumouksen lujittaakseen valtaansa, mutta hän epäonnistui. Hänen poikansa Kustaa III kuitenkin ”palautti” tai oikeammin sanottuna vahvisti huomattavasti kuninkaan valta-asemaa.
    Me esitimme Göran Almille vielä ennen lähtöämme Ruotsin lehdistössä käydyn keskustelun synnyttämänä kysymyksen, kannattaako Ruotsin säilyttää monarkia. Joidenkin poliitikkojen, kulttuurivaikuttajien ja tutkijoiden mielestä maan hallitsijan viran periminen sotii demokratian periaatteita vastaan. He vetoavat siihen, että ruotsalaisilla oli ennen Kustaa Vaasaa lain mukaan oikeus valita itselleen kuningas ja syrjäyttää hänet vallasta. Ruotsinkin tulisi siirtyä todelliseen demokratiaan ja laatia uusi perustuslaki, joka tulisi voimaan nykyisen kuninkaan Kustaa XVI Kustaan kuoleman jälkeen. Toisin sanoen kukaan ei aio syöstä häntä vallasta, mutta kruununperillistä Victoria Bernadottea he eivät enää halua nähdä Ruotsin hallitsijana.
 
  
   Ruotsin kruununprinsessa Victoria on kihlautunut Daniel Westlingin kanssa. 
    Kuningas ja hallitus ovat antaneet suostumuksensa kihlaukselle.

Lehdistössä kirjoitetaan kaikenlaista, ja olemmehan me nähneet Venäjälläkin julistuksia ja ”koko kansan” vetoomuksia, mutta miten Ruotsin väestö suhtautuu monarkiaan?

    – Se riippuu hyvin pitkälle siitä, keneltä asiaa kysyy ja miten kysymys asetetaan, Göran Alm hymyili jälleen. – Noin 80 % tavallisista ruotsalaisista haluaa säilyttää monarkian. Kansanedustajien, poliitikkojen ja tasavaltalaisten keskuudessa luku on luonnollisesti pienempi.

    Me kiitimme mielenkiintoisesta keskustelusta ja kiehtovasta Kuninkaanlinnan esittelystä. Göran Alm saattoi meidät ulko-ovelle, me avasimme raskaan linnanoven ja astuimme auringon valaisemalle kivetylle pihalle vahdinvaihtoa odottavien turistien joukkoon.

 
  
                                                                                                                             Sweden Image Bank

Kun kaartilaiset ilmestyivät portista kiiltävät kypärät päässään ja heidän perässään sotilasorkesteri, jonka soittimet kiilsivät yhtä kirkkaasti auringossa, kaikki valpastuivat ja alkoivat näppäillä kuvia kameroillaan. Meidätkin valtasi yleinen innostus, joka kesti siihen asti kunnes torvien ja rumpujen äänet vaimenivat ja turistit alkoivat valua hitaasti takaisin kohti Vanhankaupungin keskiaikaisia katuja. Mekin suuntasimme kulkumme sinne keskustellen matkalla siitä, että vuosisatoja pystyssä olleiden valtiollisten instituutioiden muuttaminen voi aiheuttaa ennalta arvaamattomia seurauksia. Teimme saman tien pienen kyselyn toimittajaryhmässämme, josta ei löytynyt yhtään monarkian kannattajaa, mutta olimme kaikki samaa mieltä siitä, että kuningas on itse asiassa vahvan valtion symboli ja koko yhteiskunnan kokoava voima. Me tiedämme Venäjän historian valossa liiankin hyvin, mitä tapahtuu kun monarkia tuhotaan yhtäkkiä perustuksia myöten.

  

    Tukevasti paikoillaan seisova Kuninkaanlinna, ”Ruotsi pienoiskoossa”, katsoi meidän peräämme hyväksyvästi vahvistaen koko olemuksellaan onnellisen ja demokraattisen, jo kaksi vuosisataa ilman sotia eläneen perustuslaillisen monarkian vankkumattomuuden ja tehokkuuden.