Venäjän tsaari
ja terroristit
 
 
 
Kohtalo on tie tuntemattomasta tuntemattomaan

Kreikkalainen filosofi Platon

 
 
Mielipide ei välttämättä ole oikea vaikka joku olisi valmis
kuolemaan sen puolesta

Oscar Wilde

 
 
Tullgarnin linna sijaitsee Södermanlandin maakunnassa lähellä Trosan kaupunkia. Sen valtavassa englantilaistyylisessä puutarhassa on helppo uskoa kuninkaiden asuneen täällä, sillä kaikki on niin kaunista, juhlallista ja hyvin hoidettua.

        

Sirorakenteisen kolmikerroksisen rakennuksen katolla on kapea torni ja sen huipulla liehuu Ruotsin lippu. Linna on onnistunut sekoitus rokokoota, kustaviaanista ja viktoriaanista tyyliä. Tornin kapean ikkunaruudun läpi näkyvä taivas saa sen vaikuttamaan eteeriseltä satulinnalta. Linnan toisella puolella avautuu laaja niitty, jota ympäröi kolmelta laidalta kookkaiden puiden rehevän vihreä lehvästö. Linnan takana on Mälaren-järven lahti ja satama moottori- ja purjeveneille. Nykyisin vallassa oleva kuningas Kaarle XVI Kustaa käy täällä joka syksy metsästämässä. Ruotsin monarkkien kesäresidenssin ”kuninkaallisuus” näkyy kaikkialla: pääoven edessä avautuvalle nurmikentälle on ”kudottu” keltaisista päivänkakkaroista valtava kruunu, joka toistuu myös rakennuksen yksityiskohdissa ja sisustuksessa ja loistaa kirkkaana myös linnan oppaana toimivan Helena Chreistin kauluslaatassa.

      

Me lähdimme hänen opastuksellaan kiertämään rakennusta ja huomasimme yllättäen, että siron julkisivun takaa nousi esiin vielä kaksi muuta siipeä, jotka yhdessä muodostavat mukavan pienen sisäpihan.
    Tullgarn on mainittu ensimmäisen kerran keskiaikaisissa asiakirjoissa, ja Knut Carl Struve rakennutti tälle paikalle ensimmäisen renessanssilinnan jo 1500-luvun lopussa. Se purettiin noin 1720, jolloin ranskalainen arkkitehti Josef Gabriel Destain laati uudet piirustukset linnan seuraavalle omistajalle Knut Magnus Julius de la Gardielle.
    Kuningas Kustaa III:n pikkuveli, prinssi Fredrik Adolf hankki Tullgarnin linnan 1770-luvulla veljelleen. Hän suhtautui hankintaansa luovasti ja teetätti linnassa suuria muutoksia 1780-luvulla. Rakennukseen lisättiin yksi kerros ja se sai nykyisen italialaisen tasakaton. Oppaamme Helena Chreisti kertoi meille, että linnassa on hieno kustaviaaninen sisustus, ja me olimme hänen kanssaan samaa mieltä. Seinillä ja katoissa on hienoja kipsikoristeita ja huoneissa suurenmoisia vanhoja huonekaluja, maalauksia ja peilejä ylellisissä kultakehyksissä. Runsaasti koristellut korkeat kaakeliuunit herättävät kunnioitusta linnan omistajien makua ja tekijöiden taitoa kohtaan. Jos ruotsalaisten enemmistön mielissä tämä linna liittyy kuningas Kustaa V:een ja hänen puolisoonsa kuningatar Viktoriaan, niin venäläisille Tullgarnin kävijöille se on mielenkiintoinen tutustumiskohde silloin, jos heitä kiinnostaa oman maansa historia.
Venäjän viimeisen tsaarin Nikolai II:n vierailusta Tukholmaan vuonna 1909 oli ilmoitettu hyvissä ajoin. Se oli kohteliaisuuden ele ja vastavierailu Ruotsin kuninkaan vierailulle Venäjälle. Sitä paitsi tsaarin serkku, suuriruhtinatar Maria Pavlovna oli ollut jo kolme vuotta naimisissa Kustaa V:n toiseksi vanhimman pojan, prinssi Wilhelmin kanssa. Kuten myöhemmin kävi ilmi, Ruotsin hovin lisäksi myös venäläiset anarkistit valmistautuivat tähän valtiovierailuun.
    Venäjän tsaari ei ollut vasemmiston sen paremmin kuin oikeistonkaan suosiossa. Ruotsin kuningaskunta oli puolestaan ottanut avosylin vastaan Venäjältä tulleet 400 poliittista pakolaista, joista enemmistö kannatti radikaaleja menetelmiä taistelussa tsaaria vastaan. Ruotsalaiset järjestyksenvalvojat seurasivat aktiivisesti venäläisten anarkistien toimia. Syitä siihen oli enemmän kuin tarpeeksi: Tukholmassa oli ollut vuonna 1908 levottomuuksia ja Skånessa oli räjäytetty Amaltea-niminen laiva, jolla oli työskennellyt rikkureita. Poliisilla oli syytä olettaa, että niiden organisaattoreina tai ainakin alullepanijoina olivat olleet Venäjältä tulleet pakolaiset. Heillä oli kuitenkin velvollisuus ilmoittautua kerran viikossa poliisille, joten heidän valvontansa ei ollut erityisen vaikeata siitä vastanneiden viranomaisten mielestä. Epäiltyjen kotona suoritettiin kotietsintä ennen tsaari Nikolai II:n vierailua. Poliisi pidätti kuulustelujen jälkeen seitsemän ihmistä, jotka asuivat Kungsholmenin kaupunginosassa Fridhemsgatanilla ja Hantverkargatanilla. Todisteena pidätettyjä vastaan käytettiin sitä, että he olivat osallistuneet aikaisempiin levottomuuksiin, heidän asunnoistaan oli takavarikoitu Amaltean räjäyttäneiden ruotsalaisten kuvia ja he olivat kaiken lisäksi osoittaneet suurta kiinnostusta kaupungin keskustassa sijaitsevaa Kuninkaanlinnaa kohtaan ja käyneet siellä monta kertaa turistiryhmien mukana. Venäjän salainen poliisi oli myös vahvistanut, että kyse oli terroristeista.
    Saatuaan tietää vaarallisista suunnitelmista poliisi pidätti poliittiset pakolaiset ja Nikolain murhayrityksen toteuttajaksi tuli nuori ruotsalainen sosialisti Adolf Hjalmar Wång. Omien päiväkirjamerkintöjensä mukaan Wång oli pettynyt tovereihinsa ja aikoi ”näyttää heille miten pitää toimia”. 26. kesäkuuta 1909 hän piiloutui revolverin kanssa suureen puuhun Kungsträdgårdenin puistossa vastapäätä kuninkaanlinnaa. Ruotsalaisen kenraalimajuri Otto Beckmanin univormu johti ilmeisesti nuoren miehen harhaan, ja hän murhasi vahingossa kenraalin luultuaan tätä tsaariksi. Huomattuaan virheensä hän ampui itsensä. Tapauksesta kirjoitettiin paljon tuon ajan lehdissä. 
    Niin Ruotsin kuin Venäjänkään poliisi ei halunnut toista kertaa kokeilla onneaan. Siksi keisariperheen Štandart-jahti ei tullutkaan 26. kesäkuuta Tukholmaan vaan Tullgarniin ja seisoi siellä kaksi päivää ankkurissa. Kuten oli tapana tsaarin kesälomien aikana, jahti toi mukanaan Ruotsiin koko keisarillisen perheen, Nikolain, Aleksandran, heidän neljä tytärtään ja kruununperijä Aleksein.
    Vierailun aikana keisarillisilla perheellä oli virallisia vierailuja ja tapaamisia Ruotsin kuninkaallisten kanssa mutta he tapasivat myös keisarin serkun, suuriruhtinatar Maria Pavlovnan. Hän ikävöi kovasti Venäjää ja sukulaisiaan, joten vierailu oli hänelle suuri ilon aihe. ”Tervehdin lähes hartaudella tsaaria ja hänen vaimoaan ja sain vastaukseksi sellaista lämpöä, että tuntui kuin olisin oikeasti heidän vanhin tyttärensä, kuten he minua pilaillen myöhemmin nimittivät”, hän kirjoitti myöhemmin muistelmissaan.

        

Venäläisen taiteilijan Fjodorov-Kertšenskin maalaus Tullgarnin linnan biljardisalissa muistuttaa noista kaukaisista tapahtumista. Se kuvaa linnan vieressä olevaa satamaa, johon on ankkuroitu kolmimastoinen jahtikaunotar Štandart ja sen viereen Ruotsin kuninkaan laiva. Nikolai toi taulun lahjaksi Ruotsin kuninkaalle.

       

Viereisessä Sinisessä salissa on puolestaan vitriinin lasin takana vieraskirja, joka on aina avoinna samalta ajan keltaamalta sivulta. Kirjoitus on päivätty 15. kesäkuuta 1909 ja korkeaarvoisat vieraat ovat omin käsin kirjoittaneet nimensä latinalaisin kirjaimin: Nikolai, Aleksandra, Olga, Tatjana, Maria, Anastasija. Alimmaisena tällä siistillä palstalla on suuri A-kirjain. Sen on epävarmalla käsialalla kirjoittanut kruununperijä Aleksei, joka ei tuolloin ollut vielä täyttänyt viittäkään vuotta ja jolle ei kohtalo suonut mahdollisuutta tulla täysi-ikäiseksi… 
    – Tuosta vierailusta on olemassa vielä yksi muisto, kertoi oppaamme Helena Chreisti. – Se on massiivinen kristallimaljakko, joka on nykyisin esillä Etelä-Ruotsissa sijaitsevan Kosta Bodan lasitehtaan museossa.

        

    Se valmistettiin tehtaalla kuninkaan tilauksesta lahjaksi Nikolai II:lle hänen vieraillessaan Tullgarnissa kesäkuussa 1909. Venäjän viimeinen tsaari oli niin ihastunut maljakkoon, että tilasi siitä heti useita kopioita lahjoittaakseen ne myöhemmin lapsilleen. Tehtaalla ei ole tietoa siitä, mihin nuo kristalliset harvinaisuudet katosivat vuoden 1917 jälkeen. On kuitenkin vahva epäilys, että rajusta luonteestaan tunnettu Grigori Rasputin on saattanut täyttää niistä jokaisen viinillä ja heittää tsaarin lahjan lattialle tyhjennettyään sen yhdellä kulauksella!