Clodtin suku ja
Yxtaholm
 
Tämä maalauksellinen kolkka on verrattavissa Edenin
kauneuteen…
 
Yxtaholmin linnassa vierailleen valtiomiehen ja kuuluisan
runoilijan Johan Gabriel Oxenstiernan päiväkirjasta

Suuren nimen varjo elää

Marcus Annaeus Lucanus, Pharsalia
roomalainen runoilija (39-65)
 
 
Tutustuttuamme mahtavaan Gripsholmin linnaan jatkoimme matkaamme ohi loputtomien järvien ja tammilehtojen kohti Flenin kuntaa. Sen lähellä on Yxtaholmin linna, jossa meidän oli määrä yöpyä. Kunnioitettavasta iästään huolimatta vuonna 1753 rakennettu Yxtaholm on nykyaikainen hotelli, jossa järjestetään kongresseja ja johon nuoret parit tulevat viettämään kuherruskuukauttaan. Alue on luontonsa puolesta Keski-Ruotsin kauneimpia.
 
 
 
   Yxtaholmissa vieraili aikoinaan myös tunnettu poliitikko, kreivi Johan Gabriel Oxenstierna, joka palveli 1700-luvun loppupuolella diplomaattina ja valtakunnan marsalkkana.
   Venäjän keisarinna Katariina Suuri mainitsee Oxenstiernan toukokuussa 1788 ruhtinas Grigori Potjomkinille kirjoittamassaan kirjeessä, jossa hän pohtii Ruotsin ja Venäjän välille todennäköisesti syttyvää uutta sotaa. ”...Voi olla, että asia päättyy siihen, että Suomeen saapuva kuningas esittää minulle kohteliaisuuksia kuten tavallisesti ja tyytyy omaa esitykseensä. Mutta jos hän päättää aloittaa sodan, me yritämme puolustautua.” Oxenstierna oli mukana kuninkaan sotaretkellä Venäjällä vuonna 1788 ja tuki tätä henkisesti Haminan luona käydyssä taistelussa kärsityn tappion aiheuttamassa syvässä masennuksessa.
   Virkatehtävät eivät estäneet kreivi Oxenstiernaa nauttimasta Sörmlandin luonnosta. Hänellä oli tila Yxtaholmin lähellä Skenäsissä, jossa hän kirjoitti ylistysrunoja alueen luonnosta. Vierailtuaan Yxtaholmissa hän mainitsi päiväkirjassaan, että tämä maalauksellinen kolkka on verrattavissa Edenin kauneuteen.
   Viime vuosikymmeninä Yxtaholmin nimi on noussut esiin kansainvälisten kongressien ja tapaamisten yhteydessä. Toisaalta sen nimi on tullut tunnetuksi myös musiikkifestivaaleista ja konserteista, joita tämän vanhan kartanon romanttisessa ilmapiirissä järjestetään joka kesä. Yxtaholmiin sijoittuvat myös Liza Marklundin monille kielille käännetyn salapoliisiromaanin Primetime tapahtumat. Hänen kirjoissaan kuvatut rikokset tapahtuvat aina olemassa olevissa paikoissa. Primetime -romaanissa kirjan sankaritar, rikostoimittaja Annika Bengtzon lähtee Yxtaholmiin tutkimaan televisiotähti Michelle Carlssonin murhaa. Sivusta katsoen meidän ulkomaalaisten toimittajien on tietenkin vaikea sanoa, nostaako moinen vanhan linnan mainetta, mutta onhan sekin eräänlaista mainosta.

    

   Näillä tiedoilla varustettuina me ajoimme puistokäytävää pitkin pienelle saarelle, jossa Yxtaholm seisoo ylpeänä kimaltelevan järven ympäröimänä. Lumivalkoisen rakennuksen edessä on soralla peitetty parkkipaikka. Noustuamme autosta katselimme ympärillemme: matkaoppaat eivät todellakaan liioitelleet ylistäessään paikan kauneutta. Rakennus huokui siisteyttä, puhtaaksi pestyt ikkunat kiilsivät ja pääsisäänkäynnin yläpuolella loistivat suuren kellon kultaiset numerot. Nurmikenttien ja ikivanhojen puiden keskellä oli monivärisiä kukkaistutuksia ja järven rannalla lainehti kokonainen päivänkakkaroiden meri.

   

   Lumivalkoiset puiset penkit täydensivät kuvaa idyllisestä vanhasta herraskartanosta. Hieman etäämpänä oli kaksi häikäisevän valkoista tiilikattoista sivurakennusta ja niiden takana vesililjojen täyttämien lampien yli kulkevia kaarisiltoja.
   Eteisessä törmäsimme valtavaan tauluun, johon oli kaiverrettu kartanon entisten omistajien vaakunat, heidän nimensä ja elinvuotensa. Heidän joukossaan oli myös meille entuudestaan tuttu Gustaf Nils Clodt von Jürgensburg (1712–1770).

   

Tämän monihaaraisen ja niin Ruotsissa, Suomessa kuin Venäjälläkin tunnetun suvun vanhan vaakunan keskellä on kultainen poikkiraita, jonka alapuolella on sinisellä pohjalla kolme kultaista palloa ja yläpuolella hopeoidulla pohjalla musta myllynkivi. 1800-luvulla laaditussa saksankielisessä aateliskalenterissa sanotaan, että ”Clodtin suku on poikkeuksellisen vanha. Se on alun perin lähtöisin Italiasta, mistä se levisi Westfaleniin, Reinin ja Moselin laaksoihin.
Vuonna 1543 yksi Clodtin suvun jäsen muutti Westfalenista Liivinmaalle ja liitti sukunimeensä kutsumanimensä von Jürgensburg”. Liivinmaalta Clodtin suku siirtyi myöhemmin Ruotsiin, missä he kuuluivat ritarikuntaan ja tulivat kuuluisiksi aristokraattisena sotilassukuna. 1700-luvun lopussa suvun yksi haara siirtyi Venäjälle.
   Paroni Gustaf Nils Clodt meni vuonna 1738 naimisiin toisen ylhäisösuvun tyttären Beata Gustava Sparren kanssa ja sai myötäjäisiksi Yxtaholmin linnan, jossa he asuivat elämänsä loppuun saakka. Yxtaholm sai vuosina 1750–1753 nykyisen muotonsa. Gustaf Clodt purki vanhat rakennukset ja alkoi rakennuttaa uusia, tällä kertaa tiilestä. Tuohon aikaan voimassa olleen lain mukaan kivestä tai tiilestä rakennetut rakennukset saivat verovapauden 20 vuodeksi. Rakennustöiden loppuvaiheessa laki kuitenkin kumottiin ja paroni lähetti vihaisen kirjeen virkamiehille Tukholmaan. Hän vaati muun muassa itselleen oikeutta nimittää pappi paikalliseen kirkkoon. Virkamiehet eivät tietenkään ilahtuneet moisesta kirjeestä… Miehensä kuoleman jälkeen kaksitoista vuotta leskenä elänyt Beata Gustava kuoli Yxtaholmissa vuonna 1782, minkä jälkeen tila siirtyi toisille omistajille monien vuosisatojen ajaksi. Heistä juuri kukaan ei saanut tilaa kannattavaksi. 1800-luvun lopussa tilan ostanut John Rettig kirjoitti muistelmissaan, että ”Yxtaholmilla on pitkät perinteet, mutta se synnyttää useammin uusia omistajia kuin hyviä satoja”.

       

   1920-luvulla linnan omistaja Adolf von Rosen teki lopulta konkurssin ja myi suuren osan tilasta. Ingrid Braunerhjelm oli Yxtaholmin viimeinen yksityinen omistaja.

Clodtin suvussa oli monia merkkihenkilöitä. Heistä yksi, Gustaf Adolf, toimi muun muassa Turun alimaaherrana vuonna 1648 ja lähettiläänä Venäjällä vuonna 1666. Toinen tämän monihaaraisen suvun edustaja, Johan Adolf Clodt palveli sotilastehtävissä Ruotsissa, Suomessa ja Liivinmaalla. Hän yleni kenraaliluutnantiksi ja sai nimityksen Riian komendantiksi. Hän jäi Suuren Pohjan sodan aikana vangiksi, ja hänet vietiin Moskovaan, missä hän kuoli vuonna 1720.
   Clodt von Jürgensburgin suvun venäläiseen haaraan kuuluva Carl Gustaf meni Venäjän tsaarin palvelukseen vuonna 1797 ja osallistui sotaan Napoleonia vastaan. Hänen muotokuvansa on Talvipalatsissa maineikkaan venäläisen sotapäällikön Mihail Kutuzovin muotokuvan vieressä toisten vuoden 1812 sodan sankareiden joukossa. Saatuaan ylennyksen kenraalimajuriksi hänet nimitettiin siperialaisen Omskin kaupungin varuskunnan komendantiksi. Hänen kuolemansa jälkeen perhe palasi vuonna 1822 Pietariin, missä yksi hänen lapsistaan eli Pjotr Clodt loi uran kuvanveistäjänä. Hänen töistään merkittävin on Pietarin Anitškovin sillan veistosryhmä Hevosten kesyttäjät. Tsaari Nikolai I, joka arvosti suuresti jalorotuisia hevosia, totesi kerran: ”Paroni, teidän pollenne ovat hienompia kuin minun oriini.”
 
   Carl Gustaf Clodtin veli lähti perheen perinteiden mukaan sotilasuralle ja yleni kenraalimajuriksi. Hänen tyttärensä Elisabeth meni naimisiin tsaarin armeijassa palvelleen kenraali Aleksandr Järnefeltin kanssa ja hänestä tuli Suomessa taiteilijoiden mesenaatti ja Jean Sibeliuksen anoppi. Hänen poikansa tulivat kuuluisiksi kirjallisuuden, musiikin ja kuvataiteiden alalla ja hänen ystäviensä joukossa oli monia näyttelijöitä, kirjailijoita ja poliitikkoja. Elisabeth Järnefelt toimi koko ikänsä Suomessa oppaana venäläiseen kulttuuriin.
   Elisabeth Järnefeltin sisaruksista Olgasta ja Mihailista tuli myös taiteilijoita. Mihail Clodt valittiin jopa Pietarin taideakatemian professoriksi.

Yxtaholm siirtyi vuonna 1948 Ruotsin työnantajaliiton SAF:n omistukseen. Liitto pani siihen mennessä jo melko ränsistyneeksi päässeen tilan kuntoon ja palautti sen alkuperäisen ”paratiisimaisen” ilmeen. Uudet omistajat antoivat tilan vuokralle Patrik Arnekille ja Lena Alrikssonille, jotka perustivat sinne hotellin ja ravintolan. Viimeisten vuosikymmenten aikana Yxtaholmin suurenmoinen linna on toiminut hotellina ja kongressikeskuksena.

    

Tästä kaikesta me saimme tietää paikallisen matkailuneuvoston Sörmlands Turismin edustajalta, joka kertoi meille samalla, että Ruotsin ainutlaatuiset linnat käyvät ankaraa kilpailua asiakkaista. Siksi samassa paketissa elävän historian kanssa myytävien matkailupalvelujen määrä kasvaa koko ajan, ja jokainen linna ja vanha kartano yrittää tarjota vierailleen jotain erityistä. Meitä kiinnosti tietenkin heti, mitä Yxtaholm voi tarjota vierailleen lumoavan maiseman lisäksi.
   Yxtaholmissa käy enimmäkseen ruotsalaisia perheitä ja ulkomaalaisia turistiryhmiä sekä virallisten tilaisuuksien tai firmojen virkistyspäivien osanottajia. Linnaan on rakennettu useita kokoushuoneita ja luokkia ja asukkaille on tarjolla monenlaista vapaa-ajan ohjelmaa. Tavanomaisten kylpylähoitojen, hierontojen, soudun, tenniksen, polkupyöräretkien ja golfin lisäksi Yxtaholmissa on hevosia ratsastusretkiä varten ja siellä järjestetään esimerkiksi jousiammuntakilpailuja. Yhtenä paikan vetonaulana hotellin johto pitää viinien ja samppanjan sekä Calvadosin maistajaisia. Linnassa onkin Euroopan parhaimpiin lukeutuva Calvados-valiko  ima. Tuon meripihkan värisen ja ainutlaatuisen omenaisen aromin omaavan väkevän viinin tuotanto alkoi Ranskassa 1700-luvun puolivälissä eli samoihin aikoihin kuin Yxtaholm rakennettiin.
 
                   
                                                                                                                                                                                        Foto: Yxtaholm Slott

   Klassisen musiikin konsertteihin tulee kuulijoita kaikkialta Ruotsista sekä ulkomailta. Täällä esiintyy usein myös venäläisiä muusikoita. Vuoden 2007 kesäfestivaalin ohjelmassa oli esimerkiksi venäläisten säveltäjien Modest Musorgskin, Sergei Rahmaninovin ja Sergei Prokofjevin teoksia. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että olisi hienoa päästä tähän vanhaan linnaan kauniin ruotsalaisen luonnon keskelle kuuntelemaan venäläistä kamarimusiikkia ja mennä sitten menneiden aikojen aristokraattien lailla konsertin jälkeen rauhallisesti musiikin herättämiä ajatuksia vaihtaen kohti ravintolaa…

      
 
   Niin itse asiassa kävikin – tosin valitettavasti ilman konserttia, sillä sitä ei sattunut oleman tuona iltana. Sörmlands Turismin markkinointijohtajan Johanna Eliassonin pyynnöstä meille oli katettu päivällinen iltaruskon nostattamien järvensäteiden ja vanhojen pöytälamppujen valaisemaan linnan lumivalkoiseen ravintolaan. Kiillotetut hopeiset aterimet ja kristallilasit kimalsivat salin puhtaanvalkoisilla pöytäliinoilla ja saksalainen turistiryhmä juhli antaumuksella pitkän pöydän ääressä. Heidän punertuneista kasvoistaan ja hyväntuulisuudestaan päätelleen viininmaistajaiset olivat onnistuneet erinomaisesti.
 
          
                           Foto: Yxtaholm Slott
 
   Me seurasimme heidän esimerkkiään ja nautimme loistavasta kestityksestä ja Yxtaholmin linnan laadukkaista viineistä. Myöhemmin mietimme pitkään, mitä erinomaista lihaa meille tarjottiin pääruoaksi. Sen paremmin kaikkia eurooppalaisia kieliä osaava Irina kuin ruotsalaisten kanssa englanniksi keskustelleet työryhmämme muutkaan jäsenet eivät saaneet selvää, mitä tarkasti ottaen ystävällinen vaaleatukkainen tarjoilija sanoi ilmoittaessaan, minkä ruokalajin vuoro oli seuraavaksi. Emme halunneet kutsua herttaista tyttöä takaisin kysyäksemme uudelleen, varsinkaan kun jokaisella oli jo oma versionsa: sen täytyi olla meille tuntemattomalla tavalla valmistettua vasikanlihaa, häränlihaa tai jopa kania.
   Totuus paljastui vasta seuraavana päivänä, kun Irina pyysi antamaan meille ruokalistan, jotta hän voisi kertoa televisio-ohjelmassaan linnan erinomaisesta ravintolasta täsmälleen oikein. Kyseessä oli strutsin liha!